lauantaina, lokakuuta 19, 2013

Pasi Ilmari Jääskeläinen; Sielut kulkevat sateessa




Pasi Ilmari Jääskeläinen ja Atena 2013, 550s. (arvostelukappaleet)


Ne jotka menevät pinnan alle, menevät sinne omalla vastuullaan.

Sielut kulkevat sateessa on teos, jonka tuloa on rummutettu saapuvaksi jo pitkään. Täällä minun blogissani ja muualla. Koko Blogistania tuntuu pidätelleen henkeä h-hetken lähestyessä. Millainen tulee olemaan bloggareiden rakastaman Pasi Ilmari Jääskeläisen uutuus? Jotakin ihanan tutun tunnistettavaa vai jotakin aivan uutta?

Todettakoon nyt epäilijöille, että minäkin olen teoksen lukenut. Mutta sitä en tiedä, olenko kirjan jälkeen entiselläni. Olen hukkunut ikuiseen sateeseen, uinut Lukijan musteveressä, kadottanut sieluni ja saanut sen takaisin.

Palannut. Mutta millaisena? Koska pinnan alle on uskallettava mennä, mikäli tahtoo romaanin sydänveriä myöten kokea.

Kyse on Juditista. Homeallergisesta sairaanhoitaja-Juditista. Juditista, joka päättää tempaista itsensä irti pystyyn kuolleesta avioliitosta ja samalla entisestä työpaikastaan. Uusi duuni Helsingissä kiehtoo keskisuomalaista keski-ikäistä naista, varsinkin kun työhön hänet kutsuu lapsuudenystävä Martta.

Mutta muutos ei aina ole hyvästä. Se on terveellistä, mutta se voi olla myös tappavaa. Ainakin se on ehdottoman välttämätöntä.

Uusi firma, jossa Judit työskentelynsä aloittaa, ei ole mikään tavistyöpaikka. Kyse on monikansallisesta kotisairaanhoitofirmasta, jossa hoidetaan myös ihmissieluja. Ennen kaikkea niitä.


- Eikä tämä työpaikkakaan ihan syvältä ole, vaikka en osaa päättää, onko tämä enemmän hullujen huone vai kummitustalo. (Judit)

- Ennen kuin voit ohjata asiakkaiden sielullista kehittymistä, sinun on löydettävä oma sielusi. Koverra kuoreesi pieni reikä ja kurkista siitä. Katso, mitä kaunista katoavaisen ruumiisi kotelossa on kehittynyt...

Lapsuudenystävällä, Martalla on kamalia uutisia. Hänen poikansa Mauri, Mauri joka on aina ollut rakastunut Juditiin, sairastaa kuolemanvakavaa tautia. Martalla on ystävälleen vain yksi pyyntö; että Judit saisi Maurin uskomaan Taivaaseen ja Taivaan Isään ennen kuolemaansa. Mutta uskooko Judit edes itse? Nainenhan saa hoidettavakseen hyvin pian maankuulun ateisitin, Leo Moreaun, jonka kanssa käydään kiivaita uskonnollisia keskusteluja.

Ja kaiken aikaa taustalla ropisee sade. Ja sateessa vaanii Jotakin...


Ihmisen liha on altis himolle, mutta kaikista viettelijöistä suurin on Kuolema.

Pasin uusin kirja ei ole silkkaa kauhua. On se sitäkin. Se on älykästä pohdiskelua uskosta, uskonnoista ja niiden merkityksistä. Ateismista. Mutta se on myös kirja naisten välisestä ystävyydestä, erilaisista elämään kuuluvista jännitteistä, jotka vaikuttavat hyvinkin tuntuilta:

Niin kauan kuin hän muisti, hän oli ammentanut elämänilonsa odotuksesta. Siitä, että edessä täytyi olla jotain parempaa. Sitten kun. Milloin hän oli ollut todella elossa kuluvalla hetkellä?

Unohtamatta tietenkään rakkautta, intohimoa, vastuuntuntoa ja pelkoa.

Kirjailijan ääni on tunnistettavissa tässäkin romaanissa, vaikka nyt mennään aivan uusille tasoille. Sellaisille, jotka vaativat lukijalta täyden huomion, koko sielun.

Suosittelen, suosittelen, suosittelen!


(ja linkitän teidät kirjan jo lukeneet myöhemmin. Nyt loppuu aika kirjaston koneella. Käyn ehkä täällä ollessani lainaamassa Lovecraftia, joka toiminut kirjailijan kirjallisena innoittajana.)

18 kommenttia:

  1. Kiva lukea arviosi tästä! Itse aion tarttua tähän varmasti, vaan en vielä, sillä liian moni muu kirja odotellut vuoroaan pidempään. Mutta ehkä pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pian kuulostaa Katri hyvältä :) uskon että pidät, koska muistan arviosi Lumikosta.

      Poista
  2. Kirjan henkeen! Hyvä, että huomaasit korostaa tuota naisten välistä ystävyyttä, minulla joku muu vei huomioni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, välillä joku muu voi varastaa huomion... ;) upea teos!

      <3

      Poista
  3. Tämän kyllä luen. Sitten. Kun. Viitsin. =D Ehkä luen jonkun vanhemman ensin alle. Pitää katsoa mitä kirjastosta löytyy. Minua nyt vähän jännittää, että mitä jos minä sitten olenkin se, joka on ihan että mitäs tässä nyt oikein kohkataan?! =D

    Lumista päivää sinne! Tai sateista. Tai ei kumpaakaan. Meillä on kymmenen senttiä lunta. Haluan sen pois. Kiitos, päätän raporttini tähän. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla susta, Irene! ;)

      Heitä pelko pois ja heittäydy! Kyllä se kannattaa. Anna mennä vain <3

      Poista
  4. Oih, en uskalla vielä kovin tarkkaan lukea arviotasi, mutta ihastuttavalta vaikuttaa! Aikomuksissani on hankkia oma kappale Kirjamessuilta.. 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa voi kun tavattaisikin kirjamessuilla! Oma saapumiseni vielä epävarmaa.

      Sä tulet tykkäämään tästä ;)

      Poista
  5. Oi kun odotankaan että ehdin tämän lukemaan! Kirja odottaa jo hyllyssä, mutta niin odottaa iso kasa koulutöitäkin...;).

    VastaaPoista
  6. Voi Sanna! Kun tämän aloitat, et voi lopettaa ja pian pääset taas läksyjesi pariin ;)

    VastaaPoista
  7. Tilasin tämän netistä ja odottelen kirjaa nyt saapuvaksi pian...! Tämä onkin ensimmäinen kirja jonka PIJltä luen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, odotan mielenkiinnolla kuin PIJ sulle aukeaa! Jos pidät tästä, kokeile ihmeessä myös Lumikkoa :)

      Poista
  8. Vaikka olen lukenut jo useammankin arvion blogeista tästä kirjasta, tietty mystiyys kirjan ympärillä on säilynyt, jännää! Ei siis ole mitään hajua, mitä odottaa ja mitä saa. Tarkoitukseni oli lukea Harjukaupunki ensin, mutta en sitten ehtinytkään (kiitos muuton), joten aloitan näillä Sieluilla (kunhan saan edellisen kirjan joskus luettua loppuun).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla laahaa niin jäljessä nämä vastaukset, että olet varmasti ehtinyt jo Sielut aloittaa) Ihan jännittää, mitä Jääskeläisestä tykkäät :D Mä olen edelleen kirjaston koneella. Kohta kotiin jatkamaan muuttopuuhia...

      Poista
  9. Sama juttu kuin Elegialla, kirjasta ei saa oikein otetta mikä se on. Kansikuva on hurja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansikuva istuu tähän kuin nenä päähän :) Kokeile ihmeessä!

      Poista
  10. Kuulostaa aika mahtavalta kirjalta :) Yritän malttaa mieleni ja lukea ensimmäiseksi Jääskeläisekseni Lumikon kun se on odotellut uskollisesti vuoroaan hyllyssä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikko tai Sielut - olen aika varma, että tulet tykästymään, Villis :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥