maanantaina, maaliskuuta 18, 2013

J. K. Johansson; Laura


J. K. Johansson ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2014, 221s.

PALOKASKEN KIROUS
15-vuotias Laura Anderson jo viikon kadoksissa Palokasken rauhallisessa kaupunginosassa. Tapaus tuo mieleen kahdenkymmenen vuoden takaisen, selvittömättömän tragedian. Tuolloin kadonneen tytön kohtalo ei ole vieläkään selvinnyt. Poliisi on neuvoton.

Tänä keväänä pukkaa niin laadukasta kotimaista jännitystä, että myhäilen täällä tyytyväisyydestä. Olen aina liputtanut ruotsalaisen dekkarikerronnan puolesta, mutta nyt alkaisi näyttää siltä, että minunkin on aika päivittää asennettani. Tällä saralla on nyt tosiaan kunnostauduttu Suomessa!

J. K. Johansson on nimimerkki, jonka taakse kätkeytyy ryhmä tarinankerronnan ammattilaisia. Näin kertoo takalieve. Lukiessa en voinut olla pohtimatta, keitä nämä mestarit lienevät. Ainakin he pelaavat napakasti yhteen, tietävät mikä lukijan saa koukuttumaan. Laura on tiivis paketti ehdottoman viihdyttävää jännitystä Twin Peaks -hengessä. Jokainen lause tuntuu tarkasti punnitulta ja hyväksi havaitulta. Juoni luistaa eteenpäin norjana ja notkeana, eikä ote herpoa missään vaiheessa. Päinvastoin. J. K. Johansson on laatinut henkilöhahmoja, jotka ovat riipuvuuksineen niin tätä päivää, että heistä löytää helposti samaistumispintaa.

On lämmin loppukesä tai alkusyksy, aivan miten haluaa koulunalusaikaa nimittää. Miia Pohjavirta on juuri eronnut poliisin some-konsultin toimesta ja on nyt aloittamassa erityisopettajana lapsuudenkoulussaan Palokaskella. Syy ammatinvaihtoon löytyy arkisesti Facebook-riippuvuudesta. Myös Miian veli, Nikke Pohjavirta työskentelee seinän takana nuorten rakastamana psykologina, Psykona. Koulu alkaa kuitenkin synkissä merkeissä, onhan eräs koulun oppilaista kadonnut. Missä on Laura? Mitä hänelle on tapahtunut? Veri vetää Miia takaisin nettipoliisin hommiin, koska sosiaalisen median lähteet rikostutkinnassa ovat kasvusuunnassa. Varsinkin nyt, kun Lauran vanhemmat ovat pistäneet pystyyn Facebook-ryhmän, jonne voi lähettää havaintoja Lauran viimeisistä liikkeistä.

Palokaski -sarjan aloittava psykologinen trilleri koostuu vaietuista salaisuuksista, pintakiillon alle kätkeytyvistä surmanloukuista. Facebookista. Epäiltyjen lista ei ensisilmäyksellä vaikuta pitkältä ja heti käy ilmi, että Miian veli Nikke tietää muita enemmän. Onhan hänellä psykologina avoimet yhteydet koulun nuoriin. Tapaus vaikuttaa yksiselitteiseltä, mutta juonen alkaessa keriytyä auki, vastaan tuleekin mitä mutkikkaampia solmuja. Vaikkei Laura varsinaisesti pelota, on se kutkuttavan jännittävä ja koukuttavan kepeä. Teos sopii täydellistä kesädekkaria etsivälle seuralaiseksi rannalle tai terassille. Ja kun viimeinen sivu on käännetty, tulee lukija taatusti himoitsemaan lisää...

- Ootko sä souluttautunut tänne? kuului kirkas pojan ääni. Miia koetti paikallistaa puhujaa katseellaan, muttei onnistunut.
- Soluttautunut?
- Niin. Lauran takia.
Voi helvetti. Tästä tulisi loistava syksy.


Lilyn lukupiirissä keskustelua kirjasta!

26 kommenttia:

  1. Tämä odottelee lukupinossani. Vaikuttaapa kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  2. Minulta puuttuu joku geeni, sillä suomalainen jännitys ei jännitä minua yhtään. Kerrontakin voi tökkiä, sillä tyttäremme edesmennyt kummisetä oli rikostutkija ja tiedän, että livesti on täälläkin tosi kovia juttuja ja myös sitä kauhua, millä murhaajat uhkaavat 'kunhan pääsen posesta pois' eli 'tiedän missä sinä ja lapsesi asutte.'

    Hautalan unikoira oli jännittävä, mutta onko se edes dekkari...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, onpas kummisedällänne ollut mielenkiintoinen ammatti! Ja toki myös rankka. Tämä Laura ei ole niinkään dekkari, vaan enemmän psykologinen trilleri tiiviisti ajan hermoilla. Kirjassa on aika paljon samaa kuin Kontigin Totuus naisista. Hieno lukuelämys, suosittelen!

      Poista
    2. Sen tähden hän varmaan lähtikin aivan liian varhain...Siis nyt vasta huomasin tuon Twin Peaks -vertauksen. Olin siis niin hulluna Twin Peaks -sarjaan ja voisin katsoa sen vieläkin uudelleen.

      No, siirrän nyt Lauran sitten A-kirjojen pinoon;-) Mulla on täällä A-, B- ja Ö-pinot. Toivottavasti kieli ja dialogi on yhtä taitavaa kuin Konstigilla. Luotan sinuun!

      Poista
    3. Hih, itse asiassa nappasin sen Twin Peaks -vertauksen katalogimainoksesta kun se oli niin osuva! Lauran lukee hetkessä, eli ei tähän sulla pitkästi aikaa tuhlaudu. Uskoisin, että pidät :)

      Poista
  3. Tämä löytyy lukupinosta, mutta lukupäätös on vielä sinetöimättä. Tuo Twin Peaks -vertaus sai kieltämättä kiinnostumaan kirjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Leenalle vastasin, Twin Peaks -vertaus on pöllitty sumeilematta jostain, ellen ihan väärin muista, se luki katalogin mainoksessa :) Hyvä vertaus, on näissä jotain samaa. Suosittelen tutustumaan! Ai että me suomalaisetkin osataan :)

      Poista
  4. Heräsi kiinnostus kyllä! Myös sitä kohtaan, että ketä on tämän kirjan takana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mielenkiintoista olisi tietää keitä nimimerkin takaa löytyy. Kiva kuulla, että kiinnostus heräsi - postaus on siis asiansa ajanut :)

      Poista
  5. Olen empinyt vähän tämän kanssa, luenko, mutta Leenan tavoin siirsin nyt siihen luettavien pinoon jo odottamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, ihana kuulla! Uskon, että tämä on ihan sinulle. Nauti maukkaaksi välipalaksi :)

      Poista
    2. ...paitsi, että tänään Hesari lyttäsi tämän kirjan. Mutta tarvitseeko kaikkea kirjoitettua uskoa.

      Poista
    3. Minäkin huomasin! Noo, mielipiteitä on monia :)

      Poista
  6. En yleensä lue tämän genren kirjoja, mutta saitpa kyllä kiinnostumaan. Nimi muistiin siis ja pidän kirjastossa silmät auki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, kannatetaan! Tämä ei ole todellakaan perinteinen "dekkari", joten uskoisin ihmisten, jotka eivät yleensä genreä lue tykästyvän :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Hannele, teos on juuri ilmestynyt, eli varmaan löytyy jo kirjastoistakin :)

      Poista
  8. Tästä kirjasta tuli nyt minulle pakkokirja eli pakko saada! Kirjan ympäristö kiinnostaa kovasti, samoin hauskalta tuntuu naamakirjariippuvuus :D Minusta on jännää, kun kirjoihin alkaa hiljalleen ilmaantua ajan ilmiöitä. Kauas on tultu perinteisestä kirjeenvaihto- ja yhteydenpitokulttuurista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, mistäs tää sulle saataisi? :) Jos eivät lahjoita a.kappaletta kustantamolta, voisin minä luopua omastani. Kirja on helppo lähetettävä (ja luettavakin), se on niin kapoinen ;)

      Minäkin olen ihastellut sitä, miten ajan hermoilla uutuuskirjat ovat. Nykyään ei taideta enää tehdä perinteisiä kirjeromaaneja vaan face on sen sivuuttanut.

      Poista
    2. En mie kehtaa pyytää a-kappaletta. Jos voit luopua omastasi, niin otan ilolla vastaan. Tai sitten odottelen kesää ja ostan Suomesta siihen ISOON extra-laukkuuni ;D

      Mietin juuri olisikohan minulla joku kirja, jonka voisin tantaa vaihdossa sinulle... Mankellin Savuna ilmaan löytyisi, ellet ole jo lukenut?

      Poista
  9. Tämä vaikkutikin mielenkiintoiselta, yritän laiskahkona lukijana bongata aina täältä uusia tuulia oppilaille luettavaksi, mutta tämä kolahti nyt ihan itselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, oi miten kiva kuulla :) Lue ihmeessä!

      Poista
  10. Okei, sait ylipuhuttua! Nappaan kirjan jossain vaiheessa mukaani lukupinoon. Kotimainen kirjallisuus on auttamatta jäänyt ulkomaisen varjoon tänä keväänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hienoa Sonja! Tämä on ollut oikea jännitysten kevät - kirjallisesti. Yritä tässä nyt vähentää dekkareiden lukemista, kun mielenkiintoisia opuksia genrestä puskee joka kulmalta.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥